RP-Team Talvikissa Norjassa 5.-8.5.2005

5.5.2005 tasan kello 05.00 reikä reikä RT-team starttasi auton kohti Talvikia.

Matkaan lähdettiin reippain mielin ja mielessä syvänteiden suurpedot. Oulusta ajettiin Torniosta Ruotsin puolelle, koska haluttiin kuluttaa Ruåttalaisten teitä, eikä omia.

Ylitornion kohdalla alkoi luntakin sadella, eikä ne ruåttalaisten tiet olleetkaan niin hyviä, kun ensin ajateltiin. Tiet olivat välillä niin surkeassa kunnossa, että Teamin matkavauhti putosi välillä 50km/h, vaikka liikkeellä oltiin aivan uudella maasturilla. Oltiin vielä niin aikaisin (oli myös helatorstai) liikkeellä, etteivät aamun matkaajat saaneet edes batteri limpskaa, jolla oltaisiin saatu unihiekat pois silmistä. No viimein tultiin Suomen puolelle ja Muoniosta saatiin viimein lounasta. Sitten viimeinkin päästiin Norjan puolelle ja kelitkin muuttuivat talvisiksi. Tiellä oli välillä 30cm lunta ja kesärenkailla varustetut henkilöautot olivat hätää kärsimässä. Meilläkin oli kyllä kesärenkaat, mutta alla kunnon maasturi, jolla matka taittui lumesta huolimatta leppoisasti kohti Altaa.

Altaan päästyämme alkoikin jo maa vihertämään ja lumikin väheni huomattavasti. Siitä sitten heittämällä Talvikiin ja tukikohdassa Arne jo odottikin matkaajia. kamat purettiin vilkkaasti, että päästiin narraamaan syöttikaloja laiturilta.

Mauno nappasi miltei heti syöttikalan kokoisen turskan ja seuraavan päivän kalastusreissu oli turvattu syöttien osalta. Illalla nautittiin raskaan ajomatkan päättymisen kunniaksi muutamat saksalaiset blues öljyt, sekä muutamat GT:t, jotka miltei sulivat suussa. Illalla Arne laski Teamille veneen vesille ja totesikin, että normaalisti vene lasketaan vesille vasta kesäkuussa, mutta nyt oli RP-team aikaisin liikkeellä. Ilta menikin leppoisasti Turhapuro leffaa katsellessa ja kylläpä yö nukuttiinkin loistavasti.

Perjantaina aamulla herätessä äkkiä ulos tarkistamaan kalastusilma, mutta olipa ikävä yllätys. Lunta tuiskusi taivaan täydeltä ja jäämeri vaahtosi raivoisasti. Team jo hieman masentuneena totesi, että päästäänköhän sitä merelle tällä reissulla ollenkaan. Arne tuli lohduttamaan surkeaa teamia tiedolla, että kyllä se iltapäiväksi tyyntyy sen verran, että vesille päästään. Oikeassahan Arne tietenkin oli ja iltapäivällä team starttasi veneen vesille.

kalaa ei tarvinnut kauan odotella, kun saatuamme kuvat pohjaan tuli heti tuplatärppi (molemmilla väsytys yhtä aikaa). Maunolla olikin kunnon vonkale kiinni eikä sille voinut tehdä mitään, vaan odottaa että miten käy. Lopultahan vonkale jatkoi yksikseen matkaa, mutta Mauno sai ensimmäisen hinattua veneeseen. Komea keila makasi veneenpohjalla ja Team totesi tyytyväisenä, että KAUSI AVATTU!

Kalastusta jatkettiin kovassa lumisateessa ja tuulikin puhalsi aikalailla. Kovin kaukaisille vesille ei ollut asiaa kovan merenkäynnin vuoksi. Keiloja alkoi tulla veneeseen jo haitaksi asti, kun niitä sai vedellä veneeseen kädet rakkuloilla.

Viimeinkin ensimmäinen kissa tuli veneeseen. Painoa kalalla oli n.2kg ja tyytyväisenä todettiin, että saadaan muutakin syötävää, kun keilaa (keilakin kyllä on todella maukas ruokakala). Kiskottiin illanpäätteeksi vielä muutama sata keilaa veneeseen ja lähdettiin mökille päin ruuanlaittoon. Laituriin pääsyämme huomattiin toisen pohjaonki vavan tekevän iloista liikettä. Kun saatiin vapa käteen, oli kala kiepsuttanut siiman pohjaan kiinni, eikä ylös tullut loppujenlopuksi kun leikari. Mauno alkoi kokemaan toista pohjaonkea ja saman tien huusi "ota haavi". Teamin suureksi yllätykseksi laiturille nousi n. 1kg:n painoinen RUIJANPALLI (eikäkö PALLAS).

Siinä sitten laiturilla nautittiin kunnon kaatoryypyt ja siitä ruuanlaitton. Illalliseksi oli savustettua kissakalaa, keilaa ja turskaa. Mauno oli valinnut ruokajuomiksi saksalaiset special öljyt. Mahat täynnä loistavaa kalaruokaa team suuntasi sänkyihin katsomaan Turhapuro leffaa....

Lauantai aamuna heti sännättiin ulos tarkistamaan meren tilanne ja pahalta näytti. Meri vaahtosi aivan valkoisena vaahtopääaalloista. Arne tuli lohduttamaan surkeita kalamiehiä, että kyllä se iltaa kohden taas tyyntyy. Päivällä käytiin lähivuoristossa kiertelemässä ja ihailtiin maisemia, jonka jälkeen tarkistamaan taas meren tilanne. Meri vaahtosi edelleen ja päätettiinkin kalastaa laiturilta uusia syöttikaloja. Mauno kelasi hetkenpäästä turskan laiturille ja taas olivat tuoreet syötit odottamassa merelle pääsyä. Maunokin innostui, koska kelatessa vastus oli normaalia suurempi. Aika erikoinen saalis sieltä tulikin, koska koukussa killui MERITÄHTI! Sitä ei edes harkittukaan päivällispöytään vaan päästettiin se takasin meren syvyyksiin (olisikohan ollut hyvä syötti?).

Iltapäivällä paistettiin ruijanpallas, joka oli todellista herkkua!!! Ehdottomasti paras ruokakala, mitä Team on koskaan maistanut. Kateellisina mietittiin Pekka Walliinin 74kg:n ruijanpallasta, josta varmaankin riittää syötävää isommallekin porukalle.

Iltapäivällä n. viiden aikoihin päätettiin lähteä veneellä merelle, koska aallot olivat madaltuneet huomattavasti. Suunnattiin ensin "keilapankkiin" hakemaan lisää syöttikaloja. Keiloja olikin hetken päästä vene laitoja myöten täynnä. Siitä sitten hieman matalampiin vesiin yrittämään kissakalaa. Mentiin n.40m veteen ja kohta olikin ensimmäinen kissa hampaat irveessä veneessä etsimässä purtavaa.

Otettiin vielä yksi lasku (tuuli vielä niin per....eesti, että laskunopeus oli n.10 solmua) samasta paikasta kun edellisen kerran lähdettiin ja kohta Maunon vavassa rupesi nykimään. Toinen litka oli sopivasti ylhäällä edellisen kissan ylösnostosta, joten Mauno sai taistella rauhassa pelkäämättä siimasotkuja toiseen pyyntiin. Kun kala alkoi näkyä, iloksemme todettiin sen olevan suuri turska. Kun Mauno laittoi nostokoukun veteen turskaa kohti, otti kala vielä viimeisen kunnon potkaisun ja jatkoi syvyyksiin pelkkää koukku suussa. Suunnaton kiroilu siitä alkoi, kun todettiin leikarin pettäneen. Leikari jossa koukku syötteineen oli, olikin vääntynyt suoraksi. Ennen vesille lähtöä Mauno oli vielä todennut, että kestääköhän tuo leikari, kun on vähän arveluttavan näköinen. Tästä kuitenkin opittiin se, että jos vähääkään epäilyttää välineet, pitää ne ehdottomasti vaihtaa jämerämpiin.

Leikari jossa koukku syötteineen oli, olikin vääntynyt suoraksi. Ennen vesille lähtöä Mauno oli vielä todennut, että kestääköhän tuo leikari, kun on vähän arveluttavan näköinen. Tästä kuitenkin opittiin se, että jos vähääkään epäilyttää välineet, pitää ne ehdottomasti vaihtaa jämerämpiin.

Turska harmitti vielä kauan aikaa, kunnes Maunolla vuorostaan alkoi nykiä vavassa. Pienen taistelun jälkeen veneessä oli reissun suurin kissakala, jolle punnitus antoi lukemaksi tasan 4,5kg. Vielä muutama sata keilaa vedettiin veneeseen ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti mökkiä. Matkalla todettiin, että ehdottomasti paras syötti meidän reissulla oli palanen keilaa. Skordarit (mustekalat), katkaravut, eikä simpukat kelvanneet.

Laiturille päästyämme alettiin perkaushommiin ja illanpäätteeksi piti vielä tuhota muutamat kaatopullot, joita ei kehdannut enää kotiin takaisin haalata. Siinä vietettiin laiturilla iltaa pohjaonginnan merkeissä. Pian taas kuului tuttu huuto "ota haavi", kun Maunon vapa alkoi nytkähdellä iloisesti.

Mauno kiskoi laiturille reissun toisen ruijanpallin (1,2kg perkattuna) ja kaatoryypyt oltiin ansaittu. Nyt oli kotiin viemisenä 2 kissaa ja 1 ruijanpalli. Kun kaatopullot oli tuhottu, lähdettiin sisälle pakkaamaan tavaroita valmiiksi aamun lähtöä varten.

Iltapalaksi Mauno vielä kokkasi pekonilla aateloidut bratwurstit ja salaattiakaan ei unohdettu. Mauno kypsensi reilussa voissa purjorenkaita pekonimakkaroille salaatiksi. Vielä muutamat special öljyt ruuanpäälle ja siitä vetäydyttiin sänkyihin elokuvailtaa viettämään.

Aamulla kamat autoon ja keula kohti kotia. Paluumatka saatiin ajella aurinkoisessa kelissä, eikä teilläkään ollut enää lunta. Nyt ei menty enää kuluttamaan Ruåttalaisten teitä, vaan ajettiin suoraan Ouluun. Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikkei mitään mertenjättiläisiä saatukaan. Saalista kuitenkin tuli mukavasti ja monta eri lajia. Kelit evät oikein tällä kertaa suosineet Teamia, mutta hauskaa oli.

Thank you Arne again, we had a great fishing trip!! Hope we see you soon!

SIVUN ALKUUN