RP-Team Röstin saarella jahtaamassa ennätyskaloja

08.07.2007

Aamulla lähdettiin Aten kanssa Oulusta ajelemaan kohti Röstin saarta tasan kello 05.30. 500 kilometriä saatiin ajaa kovassa vesisateessa, ennekuin sade loppui. Lähtiessä lämpöä oli +12 astetta ja kylmimmillään Ruåttin puolella mittari näytti +6 astetta. Kylmä ja sateinen keli ei matkalaisia lannistanut, sillä kaukana edessäpäin näytti taivaskin jo kirkkaammalle. Norjan rajan ylitettyämme, alkoi jo lämpötila nousta mukavasti. Ensin mittari nousi +20 asteeseen ja Bodön satamassa olikin jo lämmintä +31 astetta. Lämpötila hieman huolestutti, eikä ilmastointia uskaltanut pienentää auton sisällä, koska peräkontissa oli Röstille tuliaisina 180 litraa bensiiniä!

Röstin saaren ainoalta bensa-asemalta oli kaikki polttoaine päässyt loppumaan, koska ei ollut aseman pitäjä muistanut ajoissa tehdä uutta tilausta. Petri soitteli matkanvarrella ja kertoi tilanteen, että auto täyteen bensaa niin paljon, kuin vaan mahdollista. Me kierreltiin Aten kanssa kaikki huoltoasemat Norjan rajalta Bodöön saakka ja kerättiin kaikki jäljellä olevat kanisterit kyytiin. Monessa paikassa ei ollut yhtään kanisteria ja enimmillään saatiin yhdeltä huoltoasemalta 2 kanisteria kerralla kyytiin. Loppujen lopuksi löydettiin peräkontti täyteen kanistereita ja huomattiinkin, että lautta lähtee 45 minuutin kuluttua ja lauttasatamassa pitäisi olla 45 min ennen lautan lähtöä. Kiireellä täyttämään jerrykannut lähimmälle huoltoasemalle ja loppujen lopuksi ehdittiin onneksi lautan kyytiin.

Röstille päästiin aikataulussa ja siellä oli taas Kristian matkalaisia vastassa. Siinä oltiin melkeimpä heti valmiita sänkyyn vaakatasoon, että ollaan aamulla täydessä iskussa merelle tositoimiin.

09.07.2007

Aamulla kello 08.02.22 suurinpiirtein oltiin veneessä matkalle kalojen pyyntiin. Kelit jatkuivat jälleen aurinkoisina, eikä tuulikaan kiusannut kalastajia. Ajettiin Röstin ja Vareöyn välissä olevalle matalikolle hakemaan ensituntumaan sein kalastukseen. Ei tarvinnut kauan jigejä virutella vedessä, kun ensimmäinen sei oli kiinni. Kaloja tuli kaikille mukavasti ja Atte nappasi matalikolta päivän suurimman sein, jolla painoa tasan 12.82kg!!

Sein kalastukseen jälkeen lähdettiin ruijanpallaksen pyyntiin. Tapahtumia oli paljon joka ukolla meidän veneessä ja ikävä kyllä ruijanpallaksia karkuutettiinkin useita. Yksi pallas tuli veneeseen allekirjoittaneelle ja helpotus oli suuri, sillä ruijanpallastili tälle reissua tuli avattua. Kala ei vielä ollut järkyttävän suuri, mutta silti täällä on tyytyväinen kalastaja. Kala painoi (Kristianin arvio, sillä kalaa ei punnittu) noin 7kg. Ruijanpallas nostettiin varovaisesti veneeseen, merkattiin ja päästettiin jatkamaan uiskentelua jäämeren syvyyksiin. Toivottavasti sama kala tulee taas tervehtimään 30:n vuoden kuluttua....

Huomenna heti aamusta kalastamaan joka ukolle ennätys ruijanpallakset.......

10.07.2007

Aamulla taas ukot hyppäsivät veneeseen tasan kello 08.00. Päämääränä oli Vareöyn päässä oleva hiekkapohjainen matalikko, josta on aiemminkin ruijanpallasta tullut runsaasti ja useita viidenkympin kaloja. Kelit suosivat taas kalastajia Röstin saarella, sillä merellä ei kovin suurta pattia ollut ja saatiin ajella reipasta matkavauhtia pelipaikoille. Ihan yhtä kuumaa kun eilen ei ollut ja se olin vaan parempi, niin pysyi pelastautumispukujen sisätilat kuivina.

Matkaa Vareöyn ottipaikoille kertyi 25 kilometriä ja mukavastihan reissu meni, koska tuulet eivät tällä kertaa kiusanneet kalastajia.

Tämä olikin tapahtumarikas paikka, sillä ruijanpallaksia saatiin veneeseen 6 kappaletta, joista vain yksi otettiin ylös ja muut merkattiin, sekä päästettiin takaisin mereen jatkamaan omaa kalastustaan. On mahtava näky, kun komea ruijanpallas vapautetaan takaisin mereen ja se sukeltaa kohti syvyyksiä, kastellen hyvästiksi kalastajat voimakkaalla pyrstönpotkaisullaan.

Atte ihastui omaan ruijanpallakseen niin paljon, että antoi kalalle pitkän kielisuudelman, ennen kuin päästi kalan jatkamaan matkaansa meren syvyyksiin. Päivän aikana tuli useita kymmeniä pallastärppejä ja muutama höyryveturikin kävi kiskomassa siimat, mutta tälle päivää ne eivät veneeseen saakka tahtoneet tulla. Paras väsytystilanne nähtiin, kun Kristian otti näytösluontoisesti reilun kympin ruijanpallaksen todellisilla UL-välineillä. Otin reissuun mukaan Abu Revo heittohyrrän, jossa jatkona oli Berkley Signa Pike hyrrävapa. Tällä setillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia tuon kalan kanssa ja mielenkiintoista väsytellä kunnon jättiläisiä reissun aikana näillä välineillä.

Käytiin välillä läheisellä sei matalikolla kokeilemassa, olisiko suurseit syömätuulella. Senior Keskitalo väsytteli veneeseen 2 todella komeaa seitä (13 kg molemmat), sekä 15kg:n turskan. Muuta mainittavaa emme siitä paikalta saaneet ja kohta olikin jo päivä muuttunut illaksi ja päätettiin lähteä takaisin tukikohtaan syömään, miettimään huomisen suunnitelmat ja aikaisin nukkumaan, että jaksetaan taas kalastaa täysillä koko päivän.........

11.07.2007

Keskiviikko aamun kalastussessio alkoi niinkin ihmeellisellä asialla, kuin vesisade! Taivas oli täysin harmaa ja vettä tihuutteli tasaisesti taivaalta, mutta se ei lainkaan haitannut, sillä tuulta ei taaskaan ollut haitaksi saakka. Päivä ajateltiin käyttää kokonaisuudessaan sein kalastukseen ja ajelimme suoraan Röstin ja Vareöyn väliselle sei matalikolle kokeilemaan, josko tälle päivää seit olisivat syöntituulella.

Kaiku kyllä näytti välillä kalaa olevan kovastikin, mutta eivät kyllä olleet millään kummoisella syöntituulella, sillä veneeseen ei tullut, kuin pienempää kalaa mm. turskaa. Aarre (senior Keskitalo) kyllä vetäisi veneeseen komean koljan ja Kristian (junior Keskitalo) laittoi allekirjoittaneen UL-setin (Abu Revo + Berkley Signa Pike) kovaan kestotestiin. Kristian väänsi Revon jarrun niin tiukalle, kuin sen vaan saa ja vielä peukalolla varmisti, ettei puola anna yhtään periksi kovassakaan tärpissä. No sehän on 100%:n varmaa, että silloin kun Kristianilla on jigi pyynnissä, niin isoa kalaa siihen takuuvarmasti tulee. Vapa vääntyi niin solmulle kovassa väsytyksessä, että olin varma, että oma paras heittovapa menee poikki vähintään 36 kohdasta. Kristian väänsi voimalla komeaa kalaa vastaan ja olikin helpotus nähdä, ettei tuota vapaa saa kalastamalla poikki. Loppujen lopuksi kävi niin, että kala oli liian suuri sille siimalle (kelassa siimana 0.20mm Ultracast, jossa vetolujuus 25kg!!) ja siima räpsähti poikki. Kala olisi varmasti ollut suurin, mitä tuollaisella setillä on kalastettu, jos se olisi saatu veneeseen....

Sei paikalta tuli pari komeaa seitä, joista oma meni jo lähelle henkilökohtaista ennätystä ja Petrikin nappasi komean reilun kympin sein. Omalla seillä oli painoa tasan 14.34kg ja olihan se kaveri kovasti sitä mieltä, ettei sieltä vedestä suosiolla veneeseen tulla. Onneksi kala tuli veneen paremmalle puolelle ja sai huokaista helpotuksesta, että ainakin yksi suuri sei tuli itselleni tällä reissulla. Sei paikoilta siirryttiin vielä Vareöyn kupeeseen ruijanpallaksia jahtaamaan ja meillä olikin Petrin kanssa melkein peräkkäin komeat kalat jonkin aikaa kiinni, mutta ne ruijanpallakset jäivät minun ja Petrin harmiksi jäämeren syvyyksiin. No saipa taas ainakin hetken aikaa vääntää kunnon kalan kanssa ja jospa se hirmuinen jättiläispallas huomenna väännetään meidän veneeseen, mutta se nähdään yön jälkeen.....

12.07.2007

Torstai aamu näytti jälleen kalastuskelien puolesta todella loistavalle, joten päätettiin heti aamulla pyhittää koko päivä ruijanpallaksen kalastukselle. Olihan taas kerran lysti ajella Vareöyn kupeeseen melkeimpä peilityynessä kelissä, joten matka taittui mukavasti ja kohta oltiinkin pelipaikoilla.

Ruijanpallastapahtumia alkoi heti aamusta tulla tuttuun tapaan mukavasti lähes kokoajan ja veneen laitojen sisäpuolella kävi päivän aikana yhteensä 6 ruijanpallasta, jotka kaikki merkattiin ja päästettiin takaisin jatkamaan uiskentelua meren pohjaan. Itselläni kävi kunnon jättiläinen aiheuttamassa pulssin kohoamista melkein 300:n tuntumaan koko veneessä. Kala kävi sen verran kovasti muutamaan kertaan jyskyttämässä jigiä siihen malliin, että myös vieressä kalastanut petri oli järkyttyneen näköinen kovasta tärpistä. No se kala jäi vielä odottamaan, mutta ainakin itselleni jo tuo pelkkä kosketus tuollaiseen jättiläiseen oli sitä, mitä tältä reissulta tultiin hakemaan.

Päivän mittaan aurinko alkoi jo paahtamaan kirkkaalta taivaalta siihen malliin, että joka ukko alkoi aukomaan pelastautumispukujen vetoketjuja ja kaivelemaan ylimääräistä vaatetusta pois pukujen alta. Vähän väliä ruijanpallastärpit kävivät pitämässä kalastajat virkeänä ja kohta taas veneen perässä kalastaneen Kristianin vapa oli sen verran mutkalla, että itselläni jo hirvitti vavan puolesta, koska Kristianilla oli jälleen käytössä Berkley Signa Pike, jota ei kyllä alunperin ole suunniteltu tämänkokoisille kaloille. Hätää ei kuitenkaan ollut vavan katkeamisesta, koska se oltiin testattu aiemmin jo monta kertaa. Kala jumputti jonkin aikaa siimanpäässä ja jarrun narina oli korkeaa vihellystä, koska sen verran lujaan kala siimaa puolalta hävitti. Kaikkien harmiksi kala pääsi ravistamaan koukut irti suunpielestä ja jatkoi matkaa ilmana Kristianin vastustelua.

Paluumatkalla pysähdyttiin sei matalikolle kokeilemaan, josko viimeinkin suurseit olisivat syömätuulella. Eipä aikaakaan, kun Atte nappasi komean turskan, jolla painoa oli tasan 15kg. Muut katselivat vierestä, kun Atte pumppasi paahtavassa helteessä tuota komeaa kalaa ylös syvyyksistä. Ammattilaisen ottein Aten nappasi kalan veneen sisäpuolelle ja heti uutta jigi pohjaan hakemaan uusia kaloja. Muuta ei siitä paikalta tullut ylös ja päätettiinkin lähteä satamaan valmistautumaan ruokapöydän ääreen. Atte vinssasi jigiä ylös, kun yhtäkkiä kelaus loppui kuin seinään ja koko vapa vääntyi kaarelle. Muutama kunnon tärähdys vavassa ja se peto oli harmiksemme mennyt menojaan. Aten ja Kristianin (joka oli ihan vieressä todistamassa tapahtumaa) naamat olivat sen näköiset, että kala oli ollut järjettömän suuri.....

Ruokailun aikana Kristian tuli kysymään, josko kalastajia kiinnostaisi yökalastus seipaikoilla. Yhteen ääneen tuli vastaus, että ehdottomasti ja siitä sitten suhteellisen vilkkaasti eväät kurkusta alas ja vääntämään taas ursuittia päälle.

Kotkan pojat olivat löytäneet päivän aikana hyvän turskapaikan, josta ukot raahasivat laiturille perkattavaksi todella suuren kasan turskaa, joista suurimmat olivat painoiltaan reilu 20kg ja reilu 17kg (viereisessä kuvassa tyytyväiset Kotkalais kalastajat mahtikalojensa kanssa).

Puoli yhdeksän aikaan illalla olimme taas menossa kalastamaan ja tarkoitus oli onkia kello kolmeen aamulla (tämän yökalastuksen vuoksi jäi päivityksiä tekemättä, koska aikaa oli kalastamiseen ja nukkumiseen, sen verran tiukkaa tahtia pidettiin).

Myöhään illalla oli jo tuulikin yltynyt puhaltamaan pohjoisesta ja Kristianin vaisto käänsi veneen lähellä Röstiä olevalle matalikolle. Miehen vainu ei ollut tälläkään kertaa väärässä, koska melkeimpä heti kun Aarre oli pudottanut jigin veteen, niin siinä samassa siimanpäässä tempoi sen kokoinen kala, että jopa Aarren naamakin meni hetkeksi totiseksi. Eipä aikaakaan, kun mies kiskaisi laidan yli veneeseen mahtavan sein, jolle satamassa vaaka näytti painoksi karvan yli 16kg. Kohta olikin yhtä aikaa joka ukon siiman päässä komeita seitä, joita vedettiin veneeseen hampaat irvessä, kädet kivusta huutaen. Reilun tunnin kalastamisen jälkeen täytyi lopettaa, koska veneeseen ei enempää kalaa mahtunut. Tuulikin oli jo puhaltamaan navakasti, joten päätettiin lähteä loppuyöksi perkaustalkoisiin.

Perkaussessio kesti 03.00 saakka ja filettä tuli joka ukolle täydet kylmälaatikot kotiinviemisiksi. Aarre opetti pojille todella nopean ja hyvän konstin, jolla suurikin kala saadaan äkkiä pelkäksi ruodottomaksi ja nahattomaksi fileeksi.

Kapteeni Keskitalo oli onnistuneen yökalastuksen ansiosta antanut poikien nukkua perjantaina niin pitkään, kun uni maistui ja maistuihan se. Puolilta päivin olitiin sitten valmiina viimeisen päivän kalastukseen.

Ajettiin suoraan eteläpuolen ruijanpallas matalikolle kokeilemaan, josko suurpallakset olisivat odottamassa meidän syöttejä. Kalastus alkoikin itselläni todella hienosti, koska heti kun pudotin jigin veteen ja  aloin nostamaan sitä irti pohjasta, niin luulin että jigi tarttui samantien pohjaan. Nykäisin vavasta terävästi, että jigi irtoaa pohjasta irti, niin yhtäkkiä pohja vavanpäässä alkoikin uimaan poispäin veneestä kovaa kyytiä. Tärppi tuli niin yllättäen, etten älynnyt tehdä kunnon vastaiskua (luulin ensin, että jigi tarttui pohjaan kiinni) ja noin 10:n sekunnin kuluttua kala ravisti itsensä pois koukusta. Suurpallas jäi tälläkin kertaa nostamatta, mutta olihan jälleen kerran mahtava tunne tuntea kunnon kalan voimat edes vähän aikaa. Atella vapa tärisi kohta kovasti, mutta harmiksemme sekin jäi vaan tärpiksi. Myös Petri, Aarre ja Kristian ottivat tuntumaa ruijanpallaksiin, mutta nekin jäivät pelkiksi tärpeiksi.

Siitä siirryttiin sitten saaren takana olevalle toiselle matalikolle kokeilemaan vetouistelua ja siinä samalla oli myös sadekkin yltynyt kaatosateeksi. Jonkin aikaa uisteltiin ja rupateltiin, kun potkurivirrassa uiva vapa alkoi heilua. Siiman päässä oli viritetty Fladenin 21cm Conrad-vaappu, joka osottautui liian herkulliseksi ruijanpallakselle. Ruijanpallas oli kuitenkin alle metrin mittainen, joka jo tottuneesti nostettiin veneeseen, merkattiin ja päästettiin takaisin mereen.

Illaksi Kristian kutsui meidät Röstin majapaikkaansa viettämään iltaa. Ilta olikin erittäin mukava ja siinä kalastusvideoiden katsomisen lomassa maisteltiin kunnon venäläistä vodkaa, huippu viskejä, Suomalaisia ja Norjalaisia oluita.

Kotimatka menikin mukavasti kävellen kotimökeille, koska saaren ainoalla taksilla oli sama ongelma, kuin muillakin saaren asukkailla. Röstin saarelta oli loppunut bensiini kokonaan, lukuunottamatta Wild Water Fishingin veneitä, koska he hoisivat bensapula ongelman erittäin hienosti, tilaamalla sitä saarelle tulevilta kalastajilta ja hakemalla itse bensaa Vareöyn saarelta, joten sen paikan kalastajat saivat kalastella ilman, että olisi pelkoa bensiinin loppumisesta.

Lauantaina olikin jo aika pakkailla kamppeet autoon ja lähteä takaisin kotiinpäin. Reissu oli kaikilta osin erittäin mahtava ja siitä kuuluu suurin kiitos Kristianille, Aarrelle, Petrille ja Atelle. Tuossa seurassa oli mahtavaa kalastella ja muutenkin viettää aikaa. Kristian on erittäin ammattitaitoinen kalastusopas ja muutenkin ihmisenä parhaimmasta päästä, jonka kanssa ei aika käy todellakaan pitkäksi, tai tylsäksi. Myös muut Wild Water Fishingin oppaat ovat mahtavaa porukkaa, jotka todellakin osaavat hommansa. Aten kanssa automatka kotiin taittui rattoisasti ja matkalla suunniteltiinkin jo seuraavia kalastusreissuja......

RÖST VAIKENEE, MUTTA VAIN HETKEKSI............

Galleria sivulla lisää kuvia reissusta (Tässä suora linkki)

SIVUN ALKUUN