Nypyn toinen kalastusreissu Lofooteille kesällä 2005

(juttuun kuuluvat kuvat GALLERIASSA)

Reissuraportin kirjoittanut Nypy

Taas reissuun lofooteille.
Tällä kertaa kahteenpekkaan, mutta paikka pienten mutkien kautta sama kuin viimeksi, eli Grytöya.
Lahdesta aamukuudelta muutaman tupakkatauon avulla Tornioon ja siellä poronkäristys huiviin ja viimeinen lonkero jäillä reiluun viikkoon.

Torniosta yli rajan ja 94 ja 95 teitä pitkin Norjaan, tosin kun tultiin Ruotsin ja Norjan rajalle niin nojasi paikallinen tullimies epähuomiossa punaiseen nappiin ja väri siirtyi liikennevaloihin, joten eikun ratti vasemmalle ja kyselemään että mikä pojilla hätänä.

No se selvisi nopeasti on kuulemma pienentyneet Norjan öljyvarannot ja lisärahoitusta pitäisi jostain keksiä. No reissun alussa kun olimme ja valuuttaa lompsassa niin lupasimme pari tonnia nokkeja keräykseen ja juomat poikien kesän lopettajaisiin, mutta sanoimme että joka kerta tämä keräys ei onnistu, ennemmin teemme vaikka raittiuslupauksen (emme tarkoittaneet ihan kirjaimellisesti).

Siitä jatkoimme matkaa Fauskeen ja saimme saman mökin kuin viime kesänäkin, näytti olevan vielä meidän jäljiltämmekin, noin pohjoisessa ei ole ilmeisesti helppo saada siivoojia näköjään.
Siinä viimeisiä lonkeroita 1300km ajoa takana imeskeltiin ja ihmeteltiin mistä täydennystä.
Aamulla suuntasimme Saltstraumeniin katsomaan kuuluisaa virtausta ja vähän kokeilimme heittovehkeitäkin, tosin aika huonolla menestyksellä, eikä näyttänyt paljon paremmin iskevän paikallisillakaan, puhumattakaan muista turisteista, pikku seitä ja turskaa.

On muuten näkemisen arvoinen paikka ja virtaus.
Ensimmäiset kalat tällä reissulla. Porukka oli varmaan n 150kpl salmessa yrittämässä saalista, tosin emme odottaneet nousuvettä aivan loppuun vaan palasimme Fauskeen ja siitä ylös Lofoottien suuntaan. Koko reissulla ajoimme 28 tunnelin läpi yhteensä yli 50km.

Jäätiköitä oli useita matkan varrella samoin kuin putouksiakin, maisemat olivat upeat. Laskimme ehtivämme iltalautalle ja kun pääsimme lauttarantaan oli siellä juuri aloitettu rahastus. Mietimme vielä kumpaa kautta lähdemme kun siitä lähti 2 lauttaa melkein peräkkäin eri reittejä. Ajattelimme säästää vähän ajomatkaa ja mennä pitempi matka lautalla ja siihen jonon jatkoksi, ja taas nokit kelpasivat rahastajalle, tosin täytyy sanoa lauttamaksujen olevan kohtuullisia ellei peräti halpoja suomalaiseen linja-autoon verrattuna. Siinä laivaan pääsyä odotellessamme katselimme toisen lautan lähtöä, joka lähti ajallaan koska ei ollut montaa kyytiin pyrkijää.

Kun vihdoin alkoi jono vetää laivaan katsoimme että täyteen pojat sen lastaa, mutta ei aivan tarpeeksi täyteen kuitenkaan, kun tuli meidän vuoro mennä niin karvainen mies huitomaan kädet levällään että eihän tänne enää ketään mahdu ja laski puomit alas (olimme jonon viimeisenä). No emme sitä aivan sellaisenaan hyväksyneet vaan ryntäsin juosten puomien yli laivaan ennen kuin saivat viimeiset luukut kiinni kyselemään että olivatko suunnitelleet autokannelle diskoa matkan ajaksi kun jättivät niin suuria rakoja autojen väliin että kaikki rahastetut ja lasketut eivät muka mahdu kyytiin, jotain yrittivät selittää ja hätistellä pois laivasta, mutta suomalaisella sitkeydellä näytin perässä olevan tilan johon pieni automme olisi mahtunut poikittain.

Taisi olla peräti kapteeni kahden muun vesselin kanssa kun mittailivat tilaa porukalla ja hirveä pulina päällä kelloihin vilkuillen (oli lautta jo 10min myöhässä) ja sitten tulivat siihen tulokseen etteivät tarvita suomalaista mittamiestä kertomaan heille mihin auto mahtuu ja mihin ei, joten ajamaan minua pois laivasta, mutta eihän sitä voi heti antaa periksi kun meinasivat vielä rahastaa täyden maksun pelkästä lastauksen katselemisesta.

En meinaan suostunut lähtemään pois ennen kuin näkyy valuuttaa handussa, no rahastaja oli jo ehtinyt viemään kassan johonkin muualle, joten seuraavaksi etsimään sitä radiopuhelimen avulla. Viiden minuutin odottelun jälkeen se löytyi jostain ja seuraavaksi vaativat antamaan kuitin takaisin, no se oli autossa ikkunalla niin kuin pitääkin, joten se olisi pitänyt hakea sieltä että olisi saanut rahat, mutta siinä vaiheessa oli jo luotto mennyt poikien touhuun joten ilmoitin että sopii tulla maihin hakemaan ja että ilman rahoja en poistu laivasta. Kompromissiin siinä sitten päädyttiin ja sain koko rahastajan rahoineen mukaan maihin panttivangiksi, ettei jäädä nuolemaan näppejämme. Poika kipitti autolle ja maksoi rahat ja sai kuitin eikä laiva ollut edes puolta tuntia myöhässä lähtiessään.

Sataman baariin ihmettelemään mitä seuraavaksi. Seuraava laivayhteys olisi 2,5 tunnin päästä, onneksi sieltä löytyi neuvoja, 4km takaisinpäin ja majoitus järjestyi majatalossa. ja pienet oli tarpeen, ufokin saatiin kuvattua.

Aamulla ruhtinaallinen aamupala ja sitten matkaan uusi yritys lautalle onnistui ja maisemat senkuin paranivat, lunta oli vaikka lasketteluun. Paikallinen golfkenttä tien molemmin puolin antoi haasteita kokeneemmallekin pelaajalle, paras päästä suoraan greenille, tosin tiiauspaikka näytti vähän huteralta.

Harstadista uusi merikortti alueelle 290nok ja se olikin hyvä ostos, sen ansiosta löysimme pallakset ja isot seit.
Aikataulu Grytöyalle ja kunnon pehmusteet lauttarannassa ja saari näkyi vihdoin. Perillä Grytöyan Gjestestuessa ja upeat tilat yksin meidän käytössä saunaa myöten, paikasta löytyy kunnon keittiö mikroineen ja helloineen ja jopa astianpesukone.

Jos ei halua käyttää kertakäyttöastioita niin nekin löytyvät "mökistä" (8 huonetta ja muut tilat lisäksi) suomalainen emäntä, joten kielitaitoa ei tarvitse välttämättä. Myös sukeltamiseen hieno paikka. yhteyden sinne saa vaikka minun kauttani.

Kamppeet purkuun ja vielä vesille käymään ensimmäiseksi. Parvi pyöriäisiä ympärillä, mutta ehtivät aina sukeltaa ennen kuvaamista, tässä kuvassa 4 kpl. Tyyni meri ja heti kissakalaennätykseni 6.725kg, sitten ensimmäinen puna-ahveneni 240g 50m syvyydestä, eli taas ennätys. Saavin kokoinen meduusa ja pitkät lonkerot. Vielä kerran kisu poseeraten, ei muuta mainittavaa. Perkaus ja kissa pakastimeen ja nukkumaan.

Aamulla vehkeiden varsinainen viritys ja kaiun asennus veneeseen ja merelle. Lähdimme tuulensuojaan vähän uusille paikoille, jotka löytyivät merikortin avulla ja taas alkoi käydä kalapunkka pieneksi 6,2 ja 6,5kg seit ylös ja joitain pienempiä, sekä keiloja, suurin 6.25kg.

Seille tuntui kelpaavan parhaiten norskien kumimatokoukku pitkällä varrella, värinä punainen, mutta paikalliset käyttivät myös keltaista hyvällä menestyksellä, ainoa ongelma oli löytää riittävän isoja koukkuja, 12/0 tuntui jo vähän pieneltä kun kalojen koko meni yli 5kg:n.

Sateen takana siintää Andörja, jossa satoi lähes koko viikon muutamaa pientä taukoa lukuun ottamatta.
paikallinen kalastaja ja kuivattua turskaa, kasan hinta 700nok. Sitten kalat fileiksi ja pakkaseen. Apurakennuksessa upea käsin lohkottu ja muotoiltu luonnonkivi paanukatto, vuoret pysäyttivät sateet rantaviivalle ja merellä tuli vain jokin pieni tihkukuuro koko aikana.

Samalla saarella on 4km pitkä yhden kaistan levyinen viivasuora tunneli ja 80km/t rajoitus, sekä ohituslevennyksiä n 100m välein.

Seuraavana päivänä samoille paikoille ja aurinkoinen ilma kohdallamme sekä kova tuuli etelästä ja sitten se pakotti meidät poistumaan paikalta. Ylös nostaessani kuva tarttui johonkin eikä tullut ylös, vaan yhtäkkiä se lähtikin kovaa vauhtia pohjaan eli siimaa lähti n 40-50m kerralla ulos todella nopeasti, eikä Zebcon järeä vapakaan ollut enää liioittelua, vaan kerran sekin nöyristyi pinnan alle, mutta loistavasti kesti ja toimi.

Tuuli painoi venettä poispäin kovaa vauhtia ja pienin välein pikkusyöksyjä taas, kelaamalla ei saanut siimaa ylös joten oli alettava pumppaamaan sitä ylös ja n 90-100m syvyydestä se kesti vähän aikaa. Aina välillä kala teki uusia syöksyjä pohjaan, mutta väsyi kuitenkin ennen miestä ja tuli vihdoin veneen viereen ja siitä nostokoukku kiinni, mutta se potkaisi itsensä irti ja veneen alle, toisella yrityksellä vihdoin pysyi koukussa ja vihdoin ensimmäinen ruijan pallakseni veneessä, kuvassa näkyy saappaankärkeni mallia 47 siro. Sitten pakolliset poseerauskuvat molemmin puolin.

Tuulesta huolimatta uudestaan ylös tuuleen kilometrin verran ja uusi yritys. Vartin päästä samassa paikassa uusi tärppi melko pinnasta ja taas siimaa vietiin, mutta nyt ei tuntunut erillisiä potkuja vaan kala meni kuin juna pohjaan, ja irtosi koukusta PERKELE.

Kuva ylös syötin tarkistamista varten ja taas ennen pintaa uusi tärppi ja taas siimaa vietiin, nyt tuntui taas erilliset potkut, joten kala oli pienempi ja eri kala , mutta taas sama juttu koukut irti. Nyt tuuli oli noussut niin kovaksi että päätimme lähteä pois, vaikka syönti oli päällä, sääli. 3 tärppiä samasta kohdasta ja kaikki isoja. Mahtava kokemus ja jäihän vielä jotain hampaankoloon seuraavaa kertaa varten. Siinä sivussa oma keilaennätys 6.25kg. Nimitimme keilan uudestaan ajanvietekalaksi, eli kun muita tapahtumia ei ollut vähän pitempään aikaan ja alkoi kyllästyttää niin kuvalla koputtelua pohjaan ja keila oli kiinni lähes heti, ja joskus kun etsi pohjan kuvalla ja nosti sen heti irti niin siellä oli jo keila kiinni, joten tekemistä sai kun halusi. Muutama muukin nätti kala tuli tuolla tavalla, joten pohjassa oli elämää.

Sitten opettelemaan pallaksen fileeraamista ja 4 nättiä filettä siitä tulikin ja pakkaseen. Seuraavana päivänä heti aluksi mahtava näky 3 merikotkaa aivan vieressä (kuvat on otettu pokkarilla 3x zoom) kaksi niistä tallentui kuvaan kerralla. Paikallinen valoilmiö. Yritimme etsiä samaa paikkaa uudestaan koska siinä hässäkässä tehtiin perusvirhe eli ei katsottu riittävän hyvin maamerkkejä heti kun kala tarttui.

Näkyvyys myös vaihteli, joten aina ei näkyneet kaikki maamerkit. Löytyihän se viimein ottipaikka ja kaverilla kiinni sukellusvene, joka oli parkkeerannut kuvan kohdalle. Vapa kaksinkerroin eikä minkäänlaista potkimista, vaan se lähti hiljaa menemään, ilman potkimista ja ryntäilyä. Näytti kuin se ei olisi huomannut edes koukkua poskessaan koska veti vain tasaisesti siimaa ulos ja painui syvemmälle ja tästä me saimme jo eilen esimakua eli - IRTI vietyään siimaa omasta mielestään riittävästi. Oppina tästä koukkukoon täytyy olla riittävä, mutta vasta paluumatkalla löysimme Ruotsista riittävän isoja kolmihaarakoukkuja, joten seuraavaa reissua varten ne ovat valmiina. Tämä kala oli ilmeisesti kaikkein suurin tärpeistä. Ja taas kävi punkka pieneksi ja poseeraus. Mahtuu 47 siro suuhun helposti. Samalla reissulla taas yli 5kg seitejä oma ennätykseni nyt 5,430kg ja hävisin kaverille 1,3 kg.

Pois lähtiessä löytyi se kesä lofooteillekin ja jopa Andörjallakin paistoi aurinko. Pieniä rakennelmia tien PÄÄLLÄ, kuvattu auton etuikkunasta ylöspäin ja suojaverkkoa riitti. Viimeinen katsaus vuonoon. Paikallistien kaiteisiin ei kannata luottaa hirveästi 8 tolpasta 6 poikki ja pudotusta satoja metrejä ja takaisin Ruotsin Kiirunan kautta kotiin.

Vihdoin SUOMI  ja poronkäristys ja lonkero jäillä. Mahtava reissu kaikkinensa ja uusia kokemuksia sekä omia ennätyksiä. Haaveissa seuraava reissu jo syyskuun puolenvälin paikkeilla, jos mahdollista. Seuraavalle reissulle yritän ehtiä tekemään pallaskeihään.

Nypy

SIVUN ALKUUN