Ruijan Palli Team - Lofooteilla Grytöyalla syksyllä 2005

RP-Team Lofooteilla Grytöyalla 21.9-25.9.2005
21.9.2005 Keskiviikko aamuna klo. 05.30 RP-Team vahvistettuna Manulla ja Martilla starttasi Oulusta matkaan. Nypy, Manu ja Martti tulivat Ouluun jo edellisenä iltana. Oulusta päästyämme 4:s tielle tuli mielenkiintoinen ajokeli. Vettä tuli vaakatasossa ämpärikaupalla ja tuulennopeus 25m/s. Manulla oli täysi työ pitää auto tiellä tuulen takia, mutta Manu kunnon rattimiehenä takasi sen, että porukalle matka luistaa. Lisäksi myrsky oli katkaissut sähköt katuvaloista joten tuumailtiin, että tästähän mielenkiintoinen matka tulee.
	No Kemissä kelikin helpotti ja ilma alkoi kirkastumaan. Aamukahvit naamaan ja Kemistä Haaparannan kautta ruottin puolelle. Matka jatkui nyt mukavasti, kun tuuli oli tyyntynyt ja aurinkokin alkoi paistamaan. Välillä pysähdyttiin jaloittelemaan ja pohjoisessa taukoja pidettiin n.5min välein, koska meillä oli ammattivalokuvaajia mukana ja pojat räpsivät kuvia niin, että heikommalla olisi jo etusormi puutunut. Eihän nämä lyhyet pysähdykset riittäneetkään pojille, vaan matkaa taitettiin auton ikkunat auki ja molemmin puolin autoa ukot puoleksi ikkunoista ulkona kamerat maksimitehoilla.
Abiskossa pysähdyttiin täydentämässä kalastusvälineitä. Abiskon kaupassa on hyvin kalastusvälineitä tarjolla ja saatiinkin viehepakit täyteen. Siitä jatkettiin sitten Harstadiin ja siellä vielä viime hetken hankintoja. Grytöyan lauttaan ehdittiin sopivasti, ilman tuntien odottelua. Lauttamiehet onkin viimeisen päälle kalamiehiä, koska lautallakin on juksausvälineet valmiina ovensuussa. Grytöyalla ollaan! Paikallisesta kaupasta vielä syliin muutamat juomat ja siitä sitten majoituspaikkaan.
	Olihan positiivinen yllätys tämä Arnen ja Kyllikin tarjoama majoituspaikka Grytöyalla. Nypy ei turhaan kehunut paikkaa loistavaksi edellisten reissujen kokemuksella. Kyllikki tuli toivottamaan tervetulleiksi väsyneet matkaajat ja siitä tyhjennettiin auto mökin terassille. Olihan tavaraa varattukin mukaan ja aikalailla peräkontin täytti Nypyn varaama arkkupakastin (olipa pakastimelle käyttöäkin. Selviää jutun aikana).
Kamppeita ei sen kummemmin alettu järjestelemään, vaan tärkeimmät esille, elikkä kalastusvälineet ja kelluntahaalarit. Noin kello 19.00 (Suomen aikaa) oli pojat jo veneessä ja ajeltiin lähivesille testaamaan välineet. Arne olikin pyytänyt kalastajille silliä syöttikaloiksi (voiko loistavampaa palvelua enää ollakaan? Voi kyllä ja sitä täällä Arnen ja Kyllikin paikassa riittää. Lisää selviää jutun aikana).
	Kalaa alkoikin heti tulla kunnolla. Ensin muutama kymmenen keilaa (suurin 2.5kg) ja Manulla ja Martilla ensimmäiset Puna-ahvenet. Pojat rikkoivatkin heti kättelyssä RP-Teamin puna-ahven ennätykset 1.3kg, 1.25kg ja 770g! Eipä mennyt aikaakaan, kun Manulla tärppäsi kunnolla. Ensin Manu tuumasi, että perkele vehkeet pohjassa (siis kalastusvehkeet), mutta sitten huomattiin, että pohjahan vie siimaa! Vapa taipui luokille ja tasaista rauhallista potkua oli kokoajan tarjolla. Noin 15min väsyttelyn jälkeen paine löysäsi Manun vavassa (siis taas puhutaan kalastusvälineistä) ja yhteen ääneen huudettiin se kuuluisa suomalainen kirosana, elikkä PERKELE kala irti!! Siinä oli sitten reissun ensimmäinen suuren karkuutus ja ei voi kuin todeta, että kyllä näillä vesillä 12/0 koukkukin on liian pieni. Kala ei ollut kunnolla tarttunut koukkuun.
No jatkettiin vielä jonkin aikaa keilojen väsyttelyä ja päätettiin lähteä mökille puna-ahvenen paistoon, koska pimeäkin alkoi lähestymään uhkaavasti. Martti loihti puna-ahvenista herkullisen iltapalan väsyneille matkalaisille ja eipä mennyt kauankaan, kun koko porukka oli nukkumassa ja katselivat unia jättisaaliista (Manulle huomautus, että meinaan saaliilla kaloja). Aamulla sitten herättiin hienoon auringonnousuun ja aamiaisterassilla onkin loistava paikka katsella auringonnousua jo pelkästään siitäkin syystä, että terassilta suora näköala merelle. Auringonnousu on täältä katsottuna siitäkin erikoinen, että täältä näkee kerralla 2 auringonnousua muutaman minuutin sisään.
	Aamupalat naamaan ja Manu ja Martti lähtivät laskemaan Arnen kanssa pitkäsiimaa pyyntiin. Me Nypyn kanssa alettiin virittelemään kalastusvälineitä vimpan päälle. Muutama tunti siinä menikin, että kalastusvälineet olivat TipTop. Sopivasti olikin ajoitettu nämä hommat, koska kun saatiin ukot ja kalastusvehkeet veneeseen, tuli Arne ja pojat takaisin satamaan pitkäsiimalta. Venettä ei taaskaan tarvinnut tankata, koska Arne oli tankannut veneen aamulla pojille valmiiksi.
Manu ja Martti hyppäsivät veneestä toiseen ja siitä lähdettiin taas kalastamaan. Pyynnit veteen, eikä sitä taaskaan kauan tarvinnut odottaa ensimmäistä tärppiä. Keilaa nousi taas tasaiseen tahtiin veneeseen (suurin 4.5kg) ja Nypy vetäisi merestä RP-Teamin ensimmäisen 2,1 kilon Molvan. Kalaa tuli sitten tasaiseen tappavaan tahtiin, mutta muuta kuin keilaa ei merestä enää tullutkaan. Lähdettiin noin klo. 18.30 takaisin satamaan, koska oltiin sovittu Arnen kanssa, että tullaan 19.00 takaisin ja pitkäsiimaa kokemaan. Pitkäsiimassa olikin sitten tämän reissun mieluisin saalis, nimittäin 8.5kg:n RUIJANPALLI (siis pallas), eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi siimasta saatiin kymmenkunta komeaa keilaa ja 4.5kg:n PIIKKIHAI!
	Arne luovutti koko saaliin meille (taas näyte siitä, kuinka mahtavia isäntiä täällä Grytöyan vierasmajoissa on). Kaloilta veret ja sisuskalut pois ja odottamaan huomiseen fileointia. Vinkki kalankäsittelijöille: Saalis kannattaa fileoida ja valmistaa aikaisintaan seuraavana päivänä, jotta proteiinit lihaksissa ehtivät vähän hajota. Tämä tuli todistettua ensimmäisten puna-ahvenien kohdalla, koska paistinpannuun joutuessaan kalat käpristyivät aivan rullalle, eikä paistamisesta meinannut tulla mitään. Martti pelasti kalat kuitenkin ammattikokin otteillaan, ja saatiin siis nauttia loistavista puna-ahvenista.
Tämän vinkin kalanvalmistukseen antoi meille talon emäntä, elikkä Kyllikki ja hänen kalaruokiaan maistaneena kannattaa uskoa, mitä hän sanoo! Torstai iltana saatiin sitten nauttia Nypyn valmistamasta aivan mahtavasta palapaistista. Kyllä on lokoisat olot reissata näiden kavereiden kanssa jo siitäkin syystä, että loihtivat ruuasta sellaiset herkut, että ei voin itse kuin ihmetellä heidän ruuanlaittotaitojaan. Illalla tuli Arne ja Kyllikki kyläilemään meidän kämpälle ja otettiin jo tässä vaiheessa loistavalle olevalle reissulle lasilliset. Eipä tarvinnut taaskaan kauan houkutella unta silmään, kun taas katseltiin unia suurten väsyttelyistä (muilla tämä taas tarkoittaa kaloja, mutta Manulla saattoi unessa ole hieman erilaiset saaliit).
	Aamulla jälleen herättiin todella upeaan auringonnousuun ja kahvintuoksuun, jonka Martti oli pojille keittänyt. Martti oli myös kattanut aamiaispöydän meille valmiiksi ja onhan se loistavaa, kun saa aamulla kävellä suoraan valmiiseen pöytään. Aamupalalla syötiin tuoreita sämpylöitä, jotka Martti lämmitti uunissa. On muuten Martin vaimolla sellaiset leipomustaidot, että sämpylät katosivat saman tien pöydästä. Suuri kiitos Martin vaimolle herkullisista sämpylöistä ja muistakin leipomuksista.
Aamupäivällä mentiinkin sitten laittamaan Ruijanpalli, eikäkö pallas fileiksi ja Martti sipaisi vonkaleesta 4 filettä kaikille kotiin vietäväksi. Manu ja Martti lähtivät tutustumaan Harstadin kaupunkiin ja me Nypyn kanssa suunnattiin merelle kalastamaan. Nyt olikin tuulikin yltynyt sen verran, että aiemmin suunniteltu paikka vaihdettiin ihan oman turvallisuuden vuoksi suojaisimmille paikoille.
	Kaikuluotaimessa alkoi näkymään n.100 metrin syvyydessä paljon suurta kalaa. Pyydykset veteen ja tärppiä odottelemaan. Taas alkoi keilaa tulla jälleen jo haitaksi, kunnes veneeseen tulikin vaihtelua saaliiksi. Saatiin pari koljaa ja seitä, jotka olivatkin tervetullut vaihtelu keilojen sekaan. Seitä näytti olevan paljon välivedessä, mutta tällä reissulla ei sei ollut syönnillään. Muutenkin todettiin syönnin olevan heikkoa, koska karkuutus prosentti oli 95%:n luokkaa. Melkoisen varovasti kalat kävivät kokeilemassa syöttejä, eivätkä tarttuneet koukkuihin. Tulipa tällä reissulla todistettua sekin, että paras syöttikala (ainakin meidän mielestämme) on silli.
Vaihdettiin paikkaa vieläkin suojaisempaan poukamaan, koska tuuli vaan yltyi. Vettä tuli veneeseen aaltojen mukana ja pilssipumppu lauloi punaisena. Kokeiltiin kaloja 25-40 metrin vedestä ja kokoajan kävivät kalat imeskelemässä syöttejä, mutta yhtään kalaa ei tullut siitä kohdasta veneeseen asti. Puremajäljistä syötissä todettiin että olisikohan piikkihait olleet aterioimassa meidän syöteillä. Se jää kuitenkin arvoitukseksi, koska yhtään ei saatu siitä ylös. Kokeiltiin myös uittaa magnum vaappuja veneen perässä, mutta tässä lahdessa ne eivät kaloille kelvanneet.
	Lähdettiin ajelehtimaan kotisatamaa kohti ja matkalla vedettiin komeita keiloja tasaiseen tahtiin ylös. Tulipa rannan tuntumasta n. 40 metrin vedestä reissun ensimmäinen kissakin. Sitten vapa vääntyi mutkalle ja pyynti pohjassa perkele. Aikamme kiskottiin kahteen pekkaan pyydystä ylös pohjasta ja sitten löysäsi. Yllätykseksi koukuissa oli kiinni n. 100g:n puna-ahven. Olihan pienellä kalalla voimaa, kun 2 ukkoa kiskoi sitä veneeseen.
Jatkettiin matkaa kohti laivaväylää ja tärppejä tuli kokoajan, mutta ei tartu kalat kiinni. Ilta alkoi hämärtämään ja jouduttiin taskulamppukin kaivamaan esiin, koska suuri sotalaiva tuli suoraan venettä kohti. No laiva huomasi kalastajat kuitenkin jo kaukaa ja räpsäyttivät tervehdykseksi omia valonheittimiään. Vieläkin näkyy kirkas valo silmissä, oli meinaa pojilla lampussa sen verran watteja, että makkarapaketti olisi pitänyt olla mukana, niin olisi valonkeilassa grillattu makkarat. Martti ja Manu olivat valmistaneet väsyneille kalastajille herkulliset palapaistit Nypyn reseptin mukaan. Kylläpä taas ruoka maistui herkulliselle. Siitä sitten ukot saunomaan ja unten maille.
	Perinteen mukaan Martti oli laittanut pojille aamiaisen valmiiksi ja auringonnousua ihaillen aamupalat naamaan. Vesille päästiin hyvissä ajoin klo. 8.00. Keli oli kuin tilattu viimeiselle kalastuspäivälle ja suunnattiinkin vene hohti vuonon keskellä olevaa matalikkoa. Pyynnit pudotettiin noin 150 metriin ja kalaa alkoi tulla heti. Keiloja vedettiin tasaiseen tahtiin ja välillä Manu kiskoi jälleen komean puna-ahvenen.
Eipä mennyt kauankaan kun Nypyn vapa vääntyi jo eri malliin, kuin alle kympin keilat vavan jaksaa vääntää. Kauan siinä saikin seurailla, mitä sieltä noin 150 metrin syvyydestä ylös tulee. Sitten kala näkyikin pinnalla ja mahtava turska ihmetteli veneen laidalla, että miten ihmeessä sitä näin nopeasti tänne pintaan pääsee. Koukku kalaan ja veneen laidan paremmalle puolelle. Sinä saikin vääntää kalaa tosissaan ylös, vaikka itseänikään ei ole tarvinnut enää vuosikausiin neuvolassa punnita ja rautaakin on aktiivisesti ylös nosteltu. Tulihan se turskanvonkale kuitenkin nopeasti veneen pohjalle ja lonkkaniveltä (pappi) annettiin kalloon heti isolla kädellä. Kala puntariin ja lukemaksi 17.5kg!!!
	Siinä kun oltiin henkeä vedetty ja muutama kala lisää veneeseen (mm. Reissun toinen turska, n. 5kg), niin todettiin, että tuuli alkaa pikkuhiljaa nousemaan, joten parempi lähteä suojan puolelle kalastamaan lisää. Siinä puolisen tuntia yritettiin saada moottoria käyntiin kun todettiin, että tällä moottorilla ei takaisin mennä. Moottori lähti ensin käyntiin, mutta heti kun vaihde päälle, niin kone sammui heti. Kohta ei edes yrittänytkään käyntiin, vaikka kaikkien ehdotukset koneen käynnistämiseksi kokeiltiin.
Tässä tilanteessa ei kannata alkaa sen enempää miettimään, vaan Nypy otti puhelimen kouraan ja soitto hätänumeroon 112, tosin oli poliisin numero, mutta apu löytyi. Kannattaa siis muistaa, että samalla hätänumerollakin saa apua myös Norjassa. Annettiin GPS koordinaatit ja keskus ilmoitti lähimmälle alukselle, että käyvät hakemassa pojat kyytiin. Siinä sitten odotettiin kyytiä ja Manuhan ei malttanut toimettomana odotella, vaan pyynnit veteen ja suuren pyyntiin.
	Eipä mennyt kauankaan, kun suuri kuunari kurvasi veneen viereen. Pitihän siinä pari kertaa räpsäyttää silmiä, kun kannella ei näkynyt, kuin kauniimpaa sukupuolta olevia merimiehiä (tai pitääköhän nyt sanoa merinaisia). Köydet pojille, köysitikkaat alas ja pojat laivan kannelle. Siitä kalamiehet ohjattiin esittelyjen jälkeen kajuuttaan kahville ja kokki olikin valmiiksi tehnyt suuren tarjottimen täyteen herkullisia voikkarileipiä.
Oli kuulkaas komea laiva tämä Anna Rogde, joka on 140 vuotta vanha täysin käytössä oleva maailman vanhin tämän tyylin kuunari. Kapteenina laivalla oli kunnon merikarhu Roy Nikolaisen, joka on kyllä kunnon kapteeni. Ei sitä äkkipoika ohjaa tuollaista alusta pienen moottoriveneen kylkeen teilaamatta venettä. Perämiehenä (tai pitääköhän taas sanoa peränaisena) laivassa oli Anne Lise, joka luotsasi laivaa myös ammattilaisen ottein.
	Kyllähän oli hienoa seurata, että voi ne naisetkin seilata keskenään suurella valtamerikelpoisella kuunarilla. Kalastajien vene näytti kyllä aika pieneltä laivan hinauksessa, kun sitä kannelta katseli. Muutama tunti saatiin nauttia tästä loistavasta laivamatkasta, kunnes saavuttiin Grytöyan satamaan.
Siinä sitä sai vierestä seurata, miten ammattilainen laittaa suuren laivan laituriin parkkiin kovassa tuulessa. Tuuli oli jo yltynyt myrskyksi, mutta vaahtoavaa merta oli turvallista tarkkailla Anna Rogden kannelta ja miehistö (tai oikeammin naisisto) ja kapteeni luotsaa laivan satamaan. Lisätietoa tästä upeasta laivasta osoitteessa http://www.annarogde.no.
	Arne ja Jan (Arnen ja Kyllikin poika) olivat satamassa poikia vastassa ja vedettiin Arnen vene rantaan. Siitä autolla takaisin majapaikkaan, jossa Kyllikki oli laittanut kalamiehille loistavan Norjalaisen perinteen mukaan valmistetun aterian. Pöydässä oli suorastaan suussa sulavia kalakakkuja, perunoita, kastiketta ja sipulia. Siinä sitä jälleen sai hämmästellä tämän paikan vieraanvaraisuutta, koska ruuatkin valmiina pöydässä kalareissun päätteeksi. Jälkiruuaksi perinteinen Norjalainen jälkiruoka, eli: riisipuuroa, päälle paikallista hapankerman tapaista kastiketta (eikä siis mitään turhanpäiväistä kevyt kermaa), voisulaa, kanelia ja sokeria. Olihan meinaan HERKULLISEN aterian Kyllikki valmistanut.
Mahat täyteen pingottuneina laahustettiin mökkiin lepäilemään ja perinteisen iltapuhteen ääreen, elikkä kalanperkuuseen. Siinä kun Nypy suolisti 17.5kg:n turskaa, niin näky oli kuin hirven suolistuksessa. Sen verran paksu kala oli, että voiko tuollaista enää kalaksi sanoakaan.
	Illalla Arne ja Kyllikki tuli illanviettoon ja saunomaan ja siinä sitä isäntäväen kanssa iltaa vietettiin. Täytyy jälleen todeta, että on niin kotoisen oloinen paikka, kun isäntäväki pitää reissumiehistä niin hyvää huolta. Tästä paikasta, siis Arnen ja Kyllikin pitämästä Grytöyan vierasmajasta laitetaan tänne RP-Teamin sivuille esittely mökeistä. Tätä paikkaa suositellaan kaikille kalastajille lämpimästi.
Siitä sitten saunaan ja muutamat iltakonjakit huiviin ja nukkumaan. Aamulla sitten autoa pakkaamaan ja kiireellä lautalle, että ei jäädä kyydistä pois (olisihan sitä mielellään jäänyt sinne vielä pitkäksi aikaa, mutta työt ja perheet kutsuvat kotiin). Tulihan se Nypyn varaama arkkupakastinkin tosi tarpeeseen, koska nyt se oli lastattu täyteen kalaa kotiin vietäväksi.
	Manu piti huolta siitä, että matkalaisia ei ala liikaa nukuttamaan. Ei olisi kyllä uskonut, että jollakin riittää juttua niin paljon, että saa maha kippurassa nauraa 740km:n matkan ajan. Porotokkien kohdalla jouduttiin porukalla pitelemään Nypy kurissa fileointiveitsen kanssa, koska nanosekunti riittää tälle miehelle terävän veitsen kanssa, ennekuin elukasta on lavat leikattu irti ja pakkaseen.
Ruottissa on poliisien määrärahat aika heikoilla, koska kaksi liikkuvaa partiota hiihteli tien laidalla vastaan. Ensin hiihti vastaan virkapukuiset poliisit ja vähän sen jälkeen siviilipoliisit lykkivät tienlaidalla pillit ulvoen.
	Kotimatka meni leppoisasti Ouluun saakka, kunnes ensimmäiset teiden ritarit alkoivat pelleilemään tiellä. Oltiin sen verran väsyneitä, että ei jaksettu tien päällä enää ”juttelemaan” näiden teiden ritareiden kanssa. Tässä autossa oli sentään yhteensä miltei 400kg lihasta matkalla ja teiden ritareiden autot oltaisiin kannettu hieman sivummalle. Olihan se noloa itse Oulussa asuvana huomata, miten törkeitä autoilijoita tässä kaupungissa riittää.
Pojat kävivät vielä meillä kahvittelemassa, ennen kuin jatkoivat etelään (rouvalta suuri kiitos Nypylle kukista). Siinä sitten sovittiin, että järjestetään tällä porukalla illanistujaiset, jossa valmistetaan jättiturska ruokapöytään. Reissu oli oikein onnistunut, koska yhteensä 9 eri kalalajia saatiin merestä: Kissakalaa, keilaa, koljaa, molvaa, seitä, puna-ahventa, pallasta, piikkihaita, ja turskaa!!!!!!! Vielä kerran suuri kiitos kaikille Anna Rogdessa olleille, jotka hakivat kalamiehet mereltä. Ensi kesänä tullaan käymään laivalla, mutta tällä kertaa noustaan laivaan laiturilta. Suuri kiitos Arnelle, Kyllikille ja Janille. Teidän vieraanvaraisuutenne oli kyllä jotain aivan käsittämättömän mahtavaa ja majoituskin luksusta. Nähdään viimeistään ensi kesänä uudestaan. Manun, Martin ja Nypyn seurassa tuli vietettyä ikimuistoinen kalareissu, joka toivottavasti ei ollut viimeinen tällä porukalla. Tästä on hyvä suunnitella seuraavia reissuja..............

SIVUN ALKUUN