Ruijan Palli Team - Lofooteilla Grytöyalla keväällä 2005

Nypyn kalastusreissu Lofooteille keväällä 2005
Reissuraportin kirjoittanut Nypy
Ensi alkuun piti lähteä 1 autolla 3 "miestä", mutta sitten alkoi tulla mutkia matkaan. Yksi perui ja toinen lupasi lähteä ja tätä jatkui pari kuukautta, mutta sitten näytti siltä että meitä oli lähdössä 5-6 kaveria, mutta sekin muuttui lopulta 4:ksi. sitten tuli lähtöviikon maanantai ja ja allekirjoittaneelle iski sydäninfarkti ja eikun keskussairaalaan ja siellä pallolaajennukseen ja kun tulin leikkauspöydällä tajuihin riittävästi niin lääkäriltä kinuamaan lupaa lähteä lofooteille. no lopuksi seuraavana päivänä pois sairaalasta ja pakkaamaan omalla vastuulla joten taas oli 4 lähtijää ja torstaina startattiin. Ensin ajettiin 650km Tornioon ja sinne yöksi ja aamulla jatkettiin toinen mokoma suoraan grytöyjalle. Illalla majoittuminen ja pientä virkistäytymistä ja viimeiset laiminlyödyt vehkeiden rakentamiset. Aamulla sitten merelle ja mielessä viime kesän opit jäämerestä, jotka toivat mahtisaaliin. Eivät muuten toimineet näin talviaikaan sitten ollenkaan, eli vain jokin turska syötiksi saatiin vahoilla opeilla ja vanhoilta paikoilta.
	No seuraavaksi päiväksi kasattiin kaikuluotain vinkan kanssa veneen reunaan kiinni ja uusi kun oli niin alettiin opetella sen käyttöä tietysti ilman ohjetta, joka oli suomessa. No onnistuihan se ja kalaa alkoi löytyä, mutta sehän suostunut yhteistyöhön vaan piti lähes täyttä diettiä. Taas muutama 1-2kg turska koko päivänä ja siinä kaikki, tosin tuulikin haittasi ettei päässyt sinne minne mieli teki. No sunnuntai vielä yritettiin vanhoilla keinoilla eli juksa 2-3m irti pohjasta ja siitä sitten nyittiin melko huonolla menestyksellä. No se motivoi sitten perehtymään saunomiseen ja rommin käyttäytymiseen kuuman veden kanssa siinä sivussa kehiteltiin aivan uusi korttipeli. Maanantaina sitten oli niin kova tuuli että ei tavinnut lähteä kalavesille ollenkaan, mutta iltapäivällä sitten esittelin 1 reissun kokemuksella saarta muille miehille ja ajoimme toiselle puolelle saarta 4km pitkän tunnelin läpi ja siinä oli kokemus uusille jäsenille kun siitä löytyy vain yksi kaista tosin ohituspaikkoja on 100m välein, mutta rajoitus 80km/h. No onnellisesti palasimme kuitenkin takaisin , vaikka viimeisenä päivänä emäntä toi paikallisen lehden josta kävi ilmi, että olisi voinut käydä huonostikin. Tiistaina vihdoin oli loistava sää ja isäntä laski kanssamme myös pitkänsiiman ja samalla saimme pakastettua silliä syötiksi juksiin ja kun vähän vaihdoimme paikkaa ja taktiikkaa niin alkoi kalaa tulla.......
Satuimme vahingossa syvänteen reunalla vain 15m veteen (pohja näkyi n 20m syvyyteen jos se oli vaaleaa hiekkaa tai kiveä) ja kun tiesimme että syvään oli matkaa vain parikymmentä metriä alatuuleen niin laskimme juksat veteen ja kuinka ollakaan heti kiinni hyvän kokoinen kala ja samantien toinen eli kala oli todella matalassa ja kuten heti perään totesimme niin myös levät, joissa koukut olivat kiinni vähän väliä. No siitä alkoi sitten kompromissin haku levien ja kalojen välillä ja lopulta päädyimme kalastamaan n 22-40m syvyydessä. Pohjalla oli isoja rotkoja jopa välillä 10m matkalla syveni 30m joten tarkkana sai seurata kaikua. Joissain paikoissa näkyi kalaparvia välivedessä jopa 10 metrissä , mutta niitä emme saaneet syömään ellei parvi ollut pohjaan asti, eli pelkästään välivedessä olevat kalat olivat jotain muuta lajia ilmeisesti seitä, mutta eipä kelvannut meidän tarjoamiset niille.
	Monessa paikassa kala oli käytännössä aivan pohjassa niin että sitä ei näkynyt edes kaiussa vaikka se söi, mutta kun parvia näkyi niin isku oli lähes varma, tosin tuuli vei usein veneen liian nopeasti pois parven päältä, eikä se seurannut. Sitten kerran noin 43m syvyydestä iski kohtuukokoinen kiinni ja jarrukin pärisi joten kun 4 oli samassa veneessä niin lähimmät ottivat omat siimansa ylös väsytellessäni kalaa, sitten kun jotain alkoi näkyä pinnan alta niin se ei ollutkaan turskan vaalea vatsa vaan jotain tummaa, silloin huusin että nostokoukku valmiiksi ja se sattui kaverille joka ei ollut sellaista koskaan käyttänyt ennen ja kun kala tuli pinnempaan näkyi että vain yksi koukku oli vähän nahkassa kiinni joten tiukat paikat koukkaajalla, ja pienen harjoittelun (3 harhaiskua, joiden aikana minulta meinasi mennä hermo) jälkeen 5,5 kiloinen kissakala nousi ylös ja minulta pääsi helpotuksen huokaus. kalalla oli pituutta lähes metri ja nyt se lepää kokonaisena pakkasessa...... Kalan syönnistä innostuneena jatkoimme kalastusta lähes pimeään joten päivälle tuli pituutta yli 10 tuntia. Sitten kova perkuu-urakka jo sähkövalon avulla, kalat fileiksi, mädit ja maksat talteen ja pakastimeen.
pitkänsiiman nosto olikin oma lukunsa se oli n 100-150m syvässä ja useasti pohjassa kiinni, kerran jopa jouduimme vetämään sen veneellä poikki ja aloittamaan noston uudesttaan toisesta päästä. Sieltä saimme muutaman 5-10kg:n brosman (Keila). samoja saimme juksallakin syvästä vedestä ja samaa luokkaa olevan turskan sekä pienen kissakalan. Samassa pikkusatamassa oleva ammattikalastaja sai samoilta vesiltä yli 20 kg:n turskan , joten isojakin siellä oli ja muutaman kerran oli meilläkin kiinni jokin "peto" mutta eiväthän ne ylös halunneet tulla, johtui ehkä siitä että osa koukuistamme oli liian pieniä, mallia norski letkunpätkällä ja pitkällä varrella. Samaan tapaan jatkoimme loppuviikon ja saalis oli kohtuullinen eli suomalaisittain HIRMUINEN , sain vielä seuraavana päivänä toisenkin yli 3kg:n kissakalan se iski n 40m syvyydestä hiekkapohjasta, johon ne kuulemma sukeltajien mukaan kaivautuvat. Molemmilla kissakaloilla oli murskattuja simpukoita vatsa täynnä (kuoret pureksittu kynnen kokoisiksi paloiksi) joten jos niitä löysi niin ne tuntuivat olevan syönnillä..... viimeisenä aamuna kävin vielä hakemassa tuoreet kalat mukaan kotiinvietäväksi ja sitten pakkaamaan pakasteita autoon muiden tavaroiden kanssa. sitten alkoi ajourakka 1300km yhteen pukeen kotiin tosin molemmat ajoivat matkan puoliksi, mutta 17 tunnin matkustaminen, mukaanluettuna 1 yö vei mehut pois ja kotona oli olo kuin ET:llä maanpäällä.
	Viimeisenä päivänä emäntämme tuli paikallislehden kanssa ja näytti etusivua jossa oli kuva lumivyörystä. Hän kertoi että se oli tapahtunut samalla paikalla vähän lähtömme jälkeen, jossa olimme ottaneet valokuvia saaren toisella puolella, kun pidimme vapaapäivää kalastuksesta ja tie oli poikki 2 päivää. Positiivisena ilmiönä oli että alle kiloisia kaloja ei ollut koko reissulla kuin jokunen, 1 kampela , 2 jotain punaista nahkiaisen tapaista "matoa" jotka tulivat n 200m syvyydestä ja 2 koljaa. Syöttikalan tärkeys kävi ilmi selvästi poiketen kesäkalastuksesta ja se sai olla iso jopa 1/2 kg:n silli oli hyvä, mutta ne olivat kortilla joten jouduimme säännöstelemään niitä. Koukkuina käytimme 400-600g pääkuvia 3-haarakoukulla ja sen yläpuolella 3-4 sivukoukkua kooltaan 8/0 ja 10/0 sekä pitkävartisia norskeja letkulla. Vapoina jäykät 500g viehepainolle tarkoitetut vavat joihin itse vaihdoimme kärkiin rissat renkaiden tilalle ja järeät kelat itselläni okuman 90 ja penn 330, penn 390 ja Ambassadeur 7, joka jäi auttamattomasti heppoiseksi. Siimalaskuri on hyvä varsinkin välivedestä kalastettaessa. Siimoina punotut mikrokuitusiimat vetolujuus 32-52kg. käytäntö opetti että jos kelat ovat seisseet pitkään (kuukausia) niin kolmessa tuli ongelmia jarrun toimivuuden kanssa, vaikka osa keloista oli uusia, joten ne pitäisi testata kunnolla ennen lähtöä ja tarkoitan että siimaa ulos vähintään 100-200m jarrun ollessa päällä eri kireydellä. lisätietoja saa sähköpostilla tai voi kysellä RP-Teamin kalastuskeskustelupalstalla. Jokke

SIVUN ALKUUN